2025-03-28
Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu vilkkaasti sote-palveluiden tarpeista ja rahoituksen riittävyydestä. Maamme sote-palvelut tuottavat 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki. Viisi aluetta ovat suurissa talousvaikeuksissa, muut ovat vain talousvaikeuksissa.
Nykyisessä järjestämismallissa määrärahoista kilpailevat terveydenhuollon perustaso ja erikoissairaanhoito, perustason sosiaalityö ja vaativa sosiaalityö, lastensuojelu, vanhusten asumispalvelut ja vanhusten hoito, ensihoito ja pelastustoimi. Kaikki palveluita käyttävät ovat jonkin kunnan asukkaita. Palvelut ovat keskenään kovin erilaisia. Yhteiskunnan muutokset vaikuttavat palveluiden tarpeeseen, sosiaalityössä enemmän, terveydenhuollossa vähemmän.
Vanhusten asumispalveluista on keskusteltu ahkerasti. Pirkanmaalla puolet vanhoista joutuvat odottamaan vähintään 4 vk jotta sopiva asumisen paikka löytyy, mutta heille ei voi taata paikkaa kotikunnastaan. Vanhuspalveluiden tarve kasvaa vielä seuraavan vuosikymmenen.
Sosiaalityöhön kuluu Suomessa vuosi tasolla n. 7 Mrd €, joka on suunnilleen sama summa mitä tarvitaan perustason terveydenhuollossa. Yhteiskunnan muuttuessa sosiaalityötä tarvitaan enemmän. Asumisen ja työttömyyden aiheuttamien talousvaikeuksien tuki tulee samasta lähteestä, valtiolta. Valtion talouden tilanne vaikuttaa merkittävästi hyvinvointialueiden rahoitukseen.
Pelastuslaitos on kuntalaisten turvaverkko varsinkin harvaan asutuilla. Kolaripaikalla avustaminen on aivan erilaista toimintaa kuin lastenneuvolat. Kuitenkin nämäkin alat kilpailevat keskenään samoista hyvinvointialueen määrärahoista, jotka tulevat valtiolta.
Otaksun, että tulevina vuosina on pakko tarkemmin arvioida tällaista isoa kokonaisratkaisua, jossa keskenään hyvin erilaiset toimialat asetetaan samalle viivalle kilpailemaan yhteisistä toimintaedellytyksistä. Vanhusten asumispalvelut ovat hyvä esimerkki palvelutarpeesta, joka ei ole hoitoa vaan turvallista asumista tutussa ympäristössä. Jatkossa on syytä pohtia, voisiko tämä toiminta ollakin jälleen kuntien toimintaa Ruotsin mallin mukaan. Kunnat päättävät maankäytöstä ja kaavoituksesta, joten vanhusten asumispalvelut olisivat luonteva osa tätä toimintaa.
Jokin iso, ulkoinen häiriö voi horjuttaa nykyistä järjestelmää pahoin. Silloin joudutaan asettamaan asiat kiireellisyys järjestykseen. Tämä järjestys voi muuttaa paljonkin hyvinvointialueen painopisteitä nykyisestä. Liiallinen keskittäminen hyvin erilaisten palvelujen tuotannossa on myös riskialtista, vaikka hartiat olisivatkin leveämmät. Olisiko tässäkin riskien hajauttaminen hyvä ratkaisu.
Sote-uudistuksen yksi päätavoite oli perustason terveydenhuollon palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden parantuminen. Tällä hetkellä kehityssuunta on valitettavasti aivan toinen. Paljon on vielä kehitettävää ennen kuin voi vakavasti alkaa keskustella hyvinvointialueiden verotusoikeudesta.