Politiikkaa on pitkään luonehdittu yhteisten asioiden hoitamiseksi. Kuntapolitiikka on sitä vieläkin enemmän. Suomi on edustuksellisen demokratian maa, jossa kansalaiset valitsevat joukostaan edustajansa yhteisiä asioita hoitamaan. Eduskunnassa päätöksiä tekevät kansan valitsemat edustajat, kansanedustajat. Nyt on alkanut esiintyä niin kunta- kuin valtakunnan tasolla ilmiöitä, joita ei enää voi pitää muiden kuin oman arvomaailman edustamisena. Youtube:sta löytyy paljon hyödyllistä tietoa kalan fileoinnista ja kuorolauluun, mutta sama media näyttää koruttomalla tavalla, millaisia puheenvuoroja tätä nykyä pidetään kuntien valtuustoissa ja eduskunnassakin.
Kuntalain 69§:ssä todetaan, että “luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden etua sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla”. Saman lain 102§ toteaa, että häiritsevästi käyttäytyvän luottamushenkilön kunnanvaltuuston puheenjohtaja voi määrätä poistumaan. Lain säätäjä on siis ottanut huomioon häiriötilanteet. Oma 20v kunnallismiehen urallani en onneksi ole milloinkaan ollut läsnä tälläisissa häiriötilanteissa, mutta tällaista käytöstä näkyy ilmenneen maassamme aina eduskuntaa myöten.
On vaikea ymmärtää, miten julkiseen luottamustehtävään valittu henkilö ei välitä arvokkaasta kielenkäytöstä ja lähimmäisen mielipiteen kunnioittamisesta. Olemme kuulleet kansanedustajasta, joka ei kunnioita eduskunnan puhemiehistöä ja jonka on helppo yhtyä some-ystävänsä väkivaltauhoon. Kuntalain 69§ sopii oikeastaan kaikkeen julkiseen toimintaa, sen yhteisön etua tulee etsiä, jonka palveluksessa on.
Tulevien kuntapäättäjiksi pyrkivien on jo kampanjavaiheessa hyvä pyhästyä miettimään sananvalintoja ja mielipiteiden ilmaisua, vaikka sanan vapaus kansalaisilla onkin. Jos tulee valituksi luottamustehtävään, niin jo laki vaatii arvokasta tehtävän hoitamista. Some-aikana tallentuu paljon puhetta myöhemmin tutkittavaksi. Sopimattomilla sananvalinnoilla tai toisen mielipiteen vähättelyllä voi olla pitkät seuraukset. Kannattaa siis tarkkaan harkita puheitaan ja noudattaa myös kunnioittavaa varovaisuutta myös polittisessa keskustelussa.
Harkinta ja varovaisuus kuuluivat jo keskiajan keskesiin ritarihyveisiin. Samat hyveet ovat edelleen voimassa. Toivokaamme, että kaikki päättäjiksi aikovat voisivat näitä hyveitä kunnioittaa. Yhteiset asiat hoituvat paljon paremmin ja politiikan tekeminen voi silloin olla jopa hauskaakin.